正在查看第 23 卷
正在查看第 23 卷
Ya-Sin
.36
Ya Sin
Ja tämän todistajan puhuttua Me emme taivaasta syössyt tämän kansan päälle enkelien rankaisevaa joukkoa; niin emme kostoamme lähetä.
Ei muuta tapahtunut, kuin ääni kuului, ja katso, he vaikenivat.
Voi näitä palvelijoita! Milloin sananjulistaja saapuukin heidän tykönsä, he vain pilkkaavat häntä.
Eivätkö he tiedä, kuinka monta sukupolvea Me olemme jo ennen heitä tuhonnut siksi, etteivät he kääntyneet lähettiläittemme puoleen.
Ja ne kaikki tuodaan varmasti Meidän eteemme.
Heille olkoon tunnusmerkiksi kuollut maa. Me vuodatamme siihen eloa ja nostamme siitä esiin viljaa, jota he syövät.
Ja Me kasvatamme palmupuistoja sekä viinitarhoja ja Me vedämme esille lähteitä sitä kastelemaan,
jotta he söisivät sen hedelmiä sekä mitä heidän kätensä valmistaneet ovat. Eikö heidän siis tule olla kiitollisia?
Ylistys Hänelle, joka loi kaiken, mitä maasta kasvaa, sekä heidän tuntemansa lajit että nekin, joita he eivät tunne.
Yökin on heille tunnusmerkkinä. Yöstä vedämme päivän erilleen, ja katso, pimeys peittää heidät.
Aurinkokin kulkee vain määrätyn ratansa, noudattaen kaikkivaltiaan, kaikkitietävän käskyä.
Kuulle Me olemme sen vaiheet määrännyt, kunnes se muuttuu vanhan, kuivan palmunoksan näköiseksi.
Eikä auringon ole sallittu kulkea kuuta nopeammin, yhtä vähän kuin yön on sallittu niellä päivää; vaan kaikki kulkee omaa rataansa.
Vielä on sekin heille tunnusmerkiksi, että Me annamme laivojen kantaa heidän jälkeläisiään
ja muitakin aluksia olemme heille luonut, joilla he voivat matkustaa,
vaikka Me voisimme, jos tahtoisimme, hukuttaa heidät veteen, eikä heille löytyisi pelastajaa eikä pakotietä,
mutta armostamme Me sallimme heidän elää määräpäivään asti.
Heille sanotaan: »Varokaa sitä, mikä on teillä edessänne, ja varokaa sitä, mikä on takananne, jotta armo tulisi osaksenne.
Ja heidän Herransa viesteistä tuskin yksikään heille saapuu heidän sitä hylkäämättä.
Ja kun heille sanotaan: »Uhratkaa siitä, mitä Jumala on teille suonut!», niin uskottomat sanovat uskovaisille: »Miksi olisi meidän ruokittava niitä, jotka Jumala kuitenkin voisi ravita, jos vain tahtoisi? Te olette ilmeisen harhan vallassa.»
Ja vielä he kysyvät: »Koska oikeastaan tulee tapahtumaan se, millä te meitä uhkaatte, jos totta puhutte?»
Heitä odottaa vain äkillinen ääni, joka heidät yllättää vielä heidän väitellessään keskenänsä.
Eivät he ehdi edes jälkisäädöstänsä tehdä eivätkä perheittensä luo kiiruhtaa.
Ja kun pasuunoihin puhalletaan, niin, katso, he rientävät haudoistaan Herransa luo.
Ja he sanovat: »Voi meitä, kuka on meidät nostanut nukkumasijoiltamme ? Tämänhän Armahtaja meille lupasi, ja Hänen sanansaattajansa ovat julistaneet totuutta.»
Ja vain ääni kajahtaa, ja katso, heidät kaikki tuodaan Meidän eteemme,
eikä sinä päivänä tehdä vähääkään vääryyttä ainoallekaan sielulle; teille punnitaan vain sen mukaan, kuin tekonne ansaitsivat.
Sinä päivänä ovat paratiisin asukkaat autuaallisissa toimissaan.
Vaimojensa seurassa he ovat varjossa leväten istuimillaan.
Siellä nauttivat he hedelmiä ja heillä on kaikkea, mitä haluavat.
»Rauhaa!» on heille laupiaan Herran tervehdys.
Mutta te, väärintekijät, väistykää loitolle tänä päivänä!
Enkö Minä velvoittanut teitä, Aadamin lapset, olemaan palvelematta perkelettä? Totisesti hän on teidän ilmivihollisenne.
Ja enkö sen sijaan käskenyt palvelemaan Minua ollaksenne oikealla tiellä.
Onhan perkele totisesti johtanut harhaan lukuisia sieluja joukostanne. Kuinka ette sittenkään älynneet?
Tämä on helvetti, jolla teitä uhattiin.
Käykää nyt siihen tänä päivänä epäuskonne tähden.
Ja sinä päivänä sinetöimme Me heidän suunsa, mutta heidän kätensä tulevat meille huitoen puhumaan sekä jalkansa heidän ansaitsemastaan todistamaan.
Ja jos Me tahdomme, voimme puhkaista heidän silmänsä; silloin vasta he pyrkisivät löytämään tien, mutta kuinka he näkisivät?
Samoin voisimme varmasti, jos tahtoisimme, heidät siihen paikkaan jähmettää, niin etteivät he voisi edemmäksi päästä eivätkä takaisin palata.
Jos Me jollekulle suomme pitkän iän, Me annamme hänen vartensa köyristyä; eivätkö he ymmärrä?
Emmekä ole hänelle (profeetalle) runoilua opettanut, sillä hänelle se ei ole soveliasta. Hänen sanottavansa on vain varoitus ja selvä Koraani.
Hänen on varoitettava jokaista, joka elää haluaa, ja julistetun sanan on osoittauduttava voimakkaaksi uskottomia vastaan.
Eivätkö he havaitse, että Me olemme luonut heille karjan luontokappaleittemme joukosta ja totuttanut sen heidän alaisuuteensa?
Ja me olemme pannut kotieläimet heitä tottelemaan, niin että he muutamilla ajavat ja muutamia käyttävät ruoaksensa.
Tästä kaikesta heille on etua ja he saavat niistä juomiakin; eivätkö he osaa tästäkään kiittää?
Mutta he ovat omaksuneet itselleen jumalia ainoan Jumalan rinnalle, saadakseen heiltä apua.
Mutta nämä eivät kykene heitä auttamaan, vaikka niitä on laumoittain.
Tästä syystä älä anna heidän puheensa itseäsi huolestuttaa; Me tiedämme, mitä he tekevät salaa ja mitä toimivat julkisesti.
Eikö ihminen ole huomannut, että Me olemme luonut hänet pienestä elonidusta? Ja katso, kohta hän on valmis kanssamme kiistelemään.
Ja hän laittaa Meidän kaltaisiksemme tarkoitettuja kuviaan unohtaen oman luomisensa. Hän sanoo: »Kuka pystyy elämän paluttamaan luihin, kun ne jo ovat lahonneet?»
Sano: »Hän niihin elämän palauttaa, joka ne alkujaankin elämään synnytti, sillä Hän sulkee itseensä koko luomakunnan.
Hän, joka loi teille tulen, joka voi vihreässä puussakin palaa, niin että sytykkeillä sitä jatkaa saatatte.
Eikö Hän, joka loi taivaat ja maan, kykene niiden kaltaisia luomaan? Totisesti! Hänhän on kaiken Luoja, taituri.
Kun Hän jotakin aikoo, riittää, että Hän käskee: »Tulkoon!» niin se tulee.
Sentähden ylistys olkoon Hänelle, jonka käsissä on valta kaiken yli ja jonka tykö kaikki palautetaan aikanaan.
Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat,
sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät
ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,
totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,
taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee.
Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä,
ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan.
He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,
vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,
ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet.
Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.
Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua
ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä,
nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan
sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.
Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään,
vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»
Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte
ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.
Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »
Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte.
Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat
Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle,
mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään:
»Miksi ette nyt auta toisianne?»
Kyllä he sinä päivänä alistuvat
ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan
ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»
Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,
eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä.
Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,
sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»
Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta.
Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen.
Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»
Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»
Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»
Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,
eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne.
Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.
Heille annetaan luvattu osansa,
he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan,
autuuden tarhoissa
he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,
ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä,
kirkasta, ihanaa nautittavaksi.
Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.
Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet
kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia.
He tekevät toisilleen kysymyksiä.
Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä,
joka minulta kyseli: 'Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?
Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?'»
Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»
Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä.
Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon,
sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.
Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla
kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?
Totisesti tämä on ylin autuus.
Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.
Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»
Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille,
puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,
ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.
Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää,
ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä
ja sitten palata taas helvettiin.
Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan
ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään.
Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan,
ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa.
Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla
paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan.
Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.
Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä
tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.
Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa,
rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.
Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.
Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.
Muut me hukutimme veteen.
Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.
Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin
ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette?
Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla?
Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»
Sitten hän katsoi tähtiin
ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»
Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan.
Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?
Miksi ette puhu?»
Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään.
Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä
ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet?
Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»
Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»
Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan.
Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä.
Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»
Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä.
Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»
Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen,
kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!
Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»
Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.
Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla:
»Rauha olkoon Aabrahamille!»
Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.
Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme.
Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.
Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.
Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin
ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta
ja autoimme heitä pääsemään voitolle
sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.
Myös johdatimme heidät oikealle tielle
ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
»Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.
Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.
Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.
Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?
Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne,
Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.
Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan,
ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan.
Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
»Rauha olkoon Eliaalle!»
Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.
Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme.
Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.
Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki
paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin,
tuhosimme Me toiset.
Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin
tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?
Joona myös oli totisesti sananjulistaja.
Kun hän pakeni lastattuun laivaan,
sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi.
Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa.
Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät,
hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti.
Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas.
Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen
sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,
ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa.
Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia,
tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi?
Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät,
että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!
Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia?
Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä?
Ettekö ota totuutta huomioon?
Vai onko teillä selvä todistus?
Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.
Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen.
Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät,
eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.
Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,
ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan,
paitsi helvettiin menossa olevia.
Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,
olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat,
ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.
Totisesti heillä oli tapana sanoa:
»Jospa olisitte meitä varoittaneet,
meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»
Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.
Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille,
heitä totisesti tulemme auttamaan,
ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.
Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa.
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme
Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.
Käänny siis pois heistä ajaksi.
Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.
Ja rauha olkoon sananjulistajille.
Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.
Saad. Kautta Koraanin, ylevän todistajan!
Totisesti epäuskoiset ovat omahyväisiä ja itsepintaisia!
Kuinka monta sukupolvea jo ennen heitä Me hävitimmekään! Mutta he parkuivat vasta kun pelastuksen aika jo oli ohi.
Nyt he taas kummeksuvat, että varoittaja on heille tullut heidän omasta keskuudestaan, ja epäuskoiset sanovat: »Tämä on valehtelija, taikuri.
Eikö hän pyri vähentämään jumalia yhdeksi ainoaksi? Kummallista hän toimittelee todellakin.»
Ja johtavat henkilöt heidän keskuudessaan ratkaisevat pulman sanomalla: »Menkää ja pysykää uskollisina entisille jumalillenne, ei tämä hänen yrityksensä onnistu.
Emme koskaan ole tällaista kuulleet isiemme uskossa, tämä on pelkkää väärentämistä.
Onko hän meidän keskuudessamme saanut ilmoituksensa, joiden perusteella hän meitä varoittaa?»
He epäilevät minun varoitustani. He eivät ole maistaneet vielä Minun kuritustani. Heidänkö kädessään ovat Herrani, mahtavan, anteliaan, armonaarteet?
Heidänkö on taivaan ja maan ja niiden välisen avaruuden valtakunta, niin että he voivat paisua rikkaudessaan.
Tällä paikalla tullaan ajamaan pakosalle (muslimeja vastaan) liittoutuneiden vahvat joukot.
Niinhän ennen heitä Nooan, Aadin ja faraon, sotajoukkojen valtiaan, kansat torjuivat pois luotaan Meidän sananjulistajamme,
samoin Tamuud, Lootin kansa ja viidakkojen asukkaat.
Kaikki he kohtelivat sananjulistajiani valehtelijoina; siksi rankaisinkin heitä oikeuden mukaisesti.
Nämäkin viivyttelevät itsepäisesti siksi, kunnes tuomiopäivän huuto kajahtaa, eikä silloin ole yhtään armonaikaa.
Ja he sanovat: »Herra! Joudu mittaamaan meille osamme (rangaistuksesta jo maallisessa elämässä) ennen tuomiopäivää!»
Siedä kärsivällisesti (Muhammed) heidän puheitaan ja muistele palvelijaamme Daavidia, jolle me annoimme voimaa ja joka oli altis kuulemaan ääntämme.
Siksi teimmekin Me vuoret hänelle alamaisiksi julistamaan Jumalan kunniaa illansuussa ja aamun sarastaessa.
Ja linnut kokoontuivat hänen luokseen kuuliaisina.
Me lujitimme hänen valtakuntansa antaen hänelle viisautta ja selvän arvostelukyvyn.
Onko korviinne tullut kertomus siitä, kuinka kaksi riitapuolta nousi hänen huoneeseensa kiiveten yli muurien?
Kun he ilmestyivät Daavidin eteen ja tämä heitä pelästyi, sanoivat he: »Älä pelkää, tässä on kaksi riitapuolta, joista toinen on tehnyt vääryyttä toiselle. Tuomitse siis oikein meidän asiamme, älä rankaise väärin, vaan saata meidät oikeuksiimme.
Tässä on minun veljeni, hänellä oli yhdeksänkymmentä yhdeksän karitsaa ja minulla yksi ainoa. Mutta hän vaati: 'Luovuta se minulle' - ja hän sai minut suostumaan.»
Daavid sanoi: »Totisesti hän oli väärässä vaatiessaan sinun karitsasi omiensa lisäksi. Varmaan enin osa asiapuolista menettelee väärin toisiaan kohtaan, paitsi ne, jotka uskovat ja hyvää tekevät, mutta harvoin on sellaisia.» Mutta Daavid pääsi selvyyteen siitä, että Me olimme tällä koetellut häntä itseään, ja hän pyysi Herralta anteeksiantoa, lankesi kasvoilleen ja kumartaen yhä uudelleen teki katumusta.
Sentähden Me annoimme hänelle anteeksi ja hän pääsi nauttimaan Meidän läheisyydestämme ylhäisissä asunnoissa.
»Daavid, Me olemme nostanut sinut hallitsijaksi maassasi. Tuomitse siis ihmisiä oikeudenmukaisesti äläkä seuraa mielihalujasi, jotteivät ne johtaisi sinua harhaan Jumalan tieltä. Ne, jotka eksyvät Jumalan tieltä, saavat totisesti kärsiä ankaran rangaistuksen, sillä he ovat tilintekopäivän unohtaneet.»
Emme ole turhaan luonut taivaita ja maata ja kaikkea niiden välillä. Vain epäuskoisilla on sellainen luulo. Mutta voi niitä, jotka eivät usko, sillä he joutuvat tulen kuritukseen!
Vai olisiko meidän kohdeltava uskovaisia, hyvää tekeviä samoin kuin pahuuden levittäjiä maan päällä? Tai rinnastaisimmeko jumalaapelkääväiset väärintekijöihin?
Olemme sinulle (Muhammmed) antanut ylhäältä Pyhän Kirjan, joka on runsaaksi siunaukseksi, jotta he voisivat miettiä sen jakeita ja jotta ymmärtäväiset ottaisivat vaarin.
Daavidille annoimme Salomon, josta tuli altis palvelijamme. Hän totisesti kääntyi kaikessa Meidän puoleemme.
Kun hänen eteensä illalla (rukouksien aikaan) tuotiin kilpahevosia, jotka seistessään ovat alallaan, mutta juostessaan kiitävät nopeasti,
sanoi hän: »Herraa kiittäessäni mieleni iloitsee näistä hyvistä hevosista; ja kun hevoset olivat kiitäneet kilpaa hänen näkyvistään, hän sanoi:
»Tuokaa ne takaisin luokseni!» Ja hän alkoi taputtaa niiden jalkoja ja kaulaa.
Ja Me lähetimme Salomolle koettelemuksia. Kun Me annoimme perilliseksi hänen valtaistuimelleen pelkän tomumajan, hän huusi Herraansa,
sanoen: »Herra, armahda minua ja anna minulle valtakunta, joka ei joudu kenellekään kelvottomalle perinnöksi; Sinä olet totisesti armossasi antelias.»
Me teimme tuulenkin hänen käskyläisekseen. Se totteli hänen tahtoaan ja puhalsi lauhasti milloin hän halusi.
Hänen alamaisiaan olivat myös taiturit, kaikki rakentajat, sukeltajat
ja muut kahleissa olevat.
»Tämä on Meidän vapaa lahjamme, josta voit tuhlata tai pidättää ilman tilintekoa.»
Ja hän pääsi ylhäisiin asuntoihin nauttimaan Meidän läheisyydestämme.
Muistakaa myös palvelijaamme Jobia, joka huusi Herralleen: »Saatana on lyönyt minua vaivalla ja tuskalla!»
(Ja Herra vastasi:) »Polje jalallasi maahan, ja siitä nousee viileä lähde peseytyäksesi ja sammuttaaksesi janosi!»
Ja Me annoimme hänelle takaisin perheensä ja yhtä monta lisäksi armonosoituksenamme ja tunnusmerkkinä ymmärtäväisille.
»Ota haltuusi jonkun verran maallista omaisuutta ja tyydy siihen halaamatta sitä, mikä pettää.» Me havaitsimme Jobin todella kelvolliseksi palvelijaksemme. Herkeämättä kääntyi hän rukoillen Meidän puoleemme.
Muistakaa myös palvelijoitamme Aabrahamia, Iisakkia ja Jaakobia, miehiä, joilla oli voimaa ja viisautta.
Totisesti Me kasvatamme heidät puhtaaksi koko olemukseltaan ja alinomaa pitämään silmällä lopullista määränpäätään.
Ja totisesti he pääsivätkin Meidän tykömme valittuina, parhaina.
Muistakaa Ismaelia, Elisaa ja Hesekieliä, jotka myös parhaitten joukkoon kuuluivat.
Tämä olkoon muistutukseksi ja lupaukseksi, että ylhät asunnot odottavat jumalaapelkääväisiä,
iäisyyden tarhat, joihin ovet ovat heille avoinna,
joissa he saavat leväten aterioida, nauttien kaikenlaisia hedelmiä ja juomia.
Heidän seuraansa liittyvät heidän ikäisensä naiset, jotka siveästi katseensa hillitsevät.
Kaikki tämä luvataan teille tuomionpäiväksi.
Voitte olla varmat näistä meidän lahjoistamme, jotka eivät konsanaan ehdy.
Näin on oleva, mutta yhtä varmasti on valmistettu surkea tyyssija pahoille,
helvetti, johon he saavat astua, kamala kitumispaikka.
Näin pitää olla, heidän on annettava maistaa sitä ja myös kiehuvaa juomaa
sekä muita yhtä tuskallisia rangaistuksia.
Sinne syöksyy päistikkaa ihmispaljous teidän mukananne, eikä kajahda heille tervehdys, kun he tuleen joutuvat.
Nämä sanovat nyt houkuttelijoilleen: »Ei, teitä emme tahdo tuntea, te tämän surkean paikan meille valmistitte.»
He sanovat myös: »Herra, sille, joka tämän meille valmisti, lisää kaksinkertaisiksi tulen tuskat.»
Vielä ihmettelevät he: »Miksi emme täällä näe ihmisiä, joita pidimme paheellisina?
本章结束
The system theme automatically adapts to your light/dark mode settings
Quran.com 默认奥斯曼体样式
预览
بِسْمِ ٱللَّهِ