قَالُوا۟يَـٰمُوسَىٰٓإِنَّالَننَّدْخُلَهَآأَبَدًۭامَّادَامُوا۟فِيهَا ۖفَٱذْهَبْأَنتَوَرَبُّكَفَقَـٰتِلَآإِنَّاهَـٰهُنَاقَـٰعِدُونَ٢٤

He sanoivat: »Emme koskaan käy sisälle niin kauan kuin he siellä ovat. Mene sinä ja sinun Herrasi ja taistelkaa! Me jäämme tänne.»

Hän sanoi: »Herra! Minulla ei ole valtaa (enää) muiden kuin itseni ja veljeni suhteen; tule Sinä erotuomariksi meidän ja väärintekijäin välille.»

(Heidän Herransa) sanoi: »Tämän tähden olkoon se heiltä kielletty maa neljäkymmentä vuotta, jotka heidän on erämaassa vaellettava. Älä siis katkeroidu väärintekijäkansan vuoksi.

Mutta lue heille totuuden mukaisesti kertomus Aadamin kahdesta pojasta, kuinka kumpikin heistä uhrasi ja toisen uhri vastaanotettiin, toisen uhria ei vastaanotettu. (Toinen) sanoi: »Totisesti, minä surmaan sinut», ja toinen vastasi: »Jumala ottaa vastaan vain niiden uhrin, jotka karttavat pahaa.

Vaikka nostaisitkin kätesi minua vastaan surmataksesi minut, en minä nosta kättäni surmatakseni sinua, katso, minä pelkään Jumalaa, luomakunnan Herraa.

Katso, ennemmin suon Sinun kantaa rangaistuksen synnistä minua vastaan sekä omista synneistäsi ja tulla tulen omaksi.Se on pahantekijän palkka.»

Mutta (toisen) intohimo pakotti hänet tappamaan veljensä; hän surmasi hänet ja tuli kadotettujen lukuun.

Ja Jumala lähetti korpin, joka raapi maata näyttääkseen hänelle, kuinka hänen veljensä alaston ruumis olisi kätkettävä. Mutta hän sanoi: »Voi minua! Pitääkö minun olla tuon korpin kaltainen ja kätkeä veljeni ruumis?» Ja hän tuli katuvaisten lukuun.