قُلْيَـٰٓأَهْلَٱلْكِتَـٰبِلَاتَغْلُوا۟فِىدِينِكُمْغَيْرَٱلْحَقِّوَلَاتَتَّبِعُوٓا۟أَهْوَآءَقَوْمٍۢقَدْضَلُّوا۟مِنقَبْلُوَأَضَلُّوا۟كَثِيرًۭاوَضَلُّوا۟عَنسَوَآءِٱلسَّبِيلِ٧٧

Sano: »Oi, Pyhän kirjan johdattamat! Älkää menkö uskonnossanne säädyttömiin liiallisuuksiin älkääkä seuratko niiden alhaisia viettejä, jotka muinoin harhaantuivat ja eksyttivät monta sekä joutuivat pois oikealta tieltä.»

Israelin lasten keskuudessa sekä Daavid että Jeesus, Marian poika, manasivat niitä, jotka olivat epäuskossa; näin tapahtui, sillä he eivät totelleet ja menivät liiallisuuksiin.

Heillä ei ollut tapana kieltää toinen toiseltaan inhottavaa tekoja, (joita) he tekivät; todella olivat heidän tekonsa pahat.

Monien heistä (juutalaisista) te näette hierovan ystävyyttä uskottomien kanssa; on totisesti nurjaa se, mitä heidän sielunsa ovat edeltäpäin lähettäneet (tulevaan maailmaan); Jumala on vihastunut heihin, ja kurituksen alaisina saavat he olla.

Jospa he olisivat uskoneet Jumalaan ja profeettaan sekä siihen, mikä hänelle oli ilmaistu, he eivät olisi lyöttäytyneet niiden ystäviksi; mutta enin osa heistä on lainrikkojia.

Kiivaimmat oikeauskoisten vihamiehet totisesti tapaatte juutalaisista ja monijumalaisista, ja oikeauskoisten ystävyyttä lähinnä olevissa varmasti tapaatte sellaisia, jotka sanovat: »Me olemme kristittyjä»; tämä johtuu siitä, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että he eivät käyttäydy pöyhkeästi.