۞ قَالَٱلْمَلَأُٱلَّذِينَٱسْتَكْبَرُوا۟مِنقَوْمِهِۦلَنُخْرِجَنَّكَيَـٰشُعَيْبُوَٱلَّذِينَءَامَنُوا۟مَعَكَمِنقَرْيَتِنَآأَوْلَتَعُودُنَّفِىمِلَّتِنَا ۚقَالَأَوَلَوْكُنَّاكَـٰرِهِينَ٨٨

Ylpeiden johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Me ajamme totisesti pois kaupungistamme sekä sinut Soeib että ne, jotka sinun tavallasi uskovat, tai sitten palaatte meidän uskontoomme.» Hän sanoi: »Siihenkö, joka on meille vastenmielinen?»

Sepittäisimmehän siten valheen Jumalasta, jos palaisimme teidän uskontoonne Jumalan pelastettua meidät siitä. Me emme palaa luoksenne vaan teemme niin kuin Jumala tahtoo. Herramme hallitsee kaiken olevaisen tiedollaan; Jumalaan me luotamme. Herramme, ratkaise totuudessasi (kiista) meidän ja kansamme välillä, Sinä olet paras ratkaisija.»

Ja uskottomien johtomiehet hänen kansansa keskuudessa sanoivat: »Totisesti, jos seuraatte Soeibia, olette kadotuksen omia.»

Silloin yllätti maanjäristys heidät, ja seuraavana aamuna makasivat he kuolleina olinpaikoissaan.

Ikäänkuin niitä, jotka väittivät Soeihia valehtelijaksi, ei koskaan olisi ollutkaan; ne, jotka pitivät Soeibia valehtelijana, perivät häviön.

Ja hän kääntyi pois heistä ja sanoi: »Kansani, olenhan saattanut teille Herrani sanoman ja neuvonut teitä hyvään; miksi kantaisin murhetta epäuskoisten ihmisten takia?»

Emme Me koskaan ole lähettänyt ketään profeettaa mihinkään kaupunkiin koettelematta sen asukkaita surulla ja vastoinkäymisellä, jotta he nöyrtyisivät.

Senjälkeen Me vaihdoimme pahan hyvään, niin että he paisuivat ja sanoivat: »Niinhän esi~isäimmekin elämä kulki surusta iloon.» Ja silloin Me yllätimme heidät äkkiarvaamatta,eivätkä he huomanneet sitä.