قَالَهَلْءَامَنُكُمْعَلَيْهِإِلَّاكَمَآأَمِنتُكُمْعَلَىٰٓأَخِيهِمِنقَبْلُ ۖفَٱللَّهُخَيْرٌحَـٰفِظًۭا ۖوَهُوَأَرْحَمُٱلرَّٰحِمِينَ٦٤

Hän vastasi: »Voinko uskoa hänet huostaanne paremmin kuin aikaisemmin teille uskoin hänen veljensä. Mutta Jumala on paras vartija; Hän on laupiaista armollisin.»

Ja kun he avasivat tavaransa, he huomasivat rahansa heille palautetuiksi. He sanoivat: »Oi isämme, saatammeko toivoa enempää? Tässä ovat palautetut rahamme, nyt hankimme viljaa perheellemme, huolehdimme veljestämme ja saamme yhden kamelin kuorman enemmän. Tämä määrä ei riitä.»

Isä lausui: »En aio lähettää häntä kanssanne, ennenkuin Jumalan edessä lupaatte tuoda hänet varmasti takaisin minulle, elleivät olosuhteet teitä siitä estä.» Kun he olivat antaneet hänelle vakuutuksensa, hän sanoi: »Jumala pitäköön voimassa sen, mitä sanoimme.»

Ja hän sanoi vielä: »Oi poikani, älkää menkö kaupunkiin samasta portista, vaan menkää eri porteista; ja minä en voi auttaa teitä vähääkään Jumalaa vastaan. Ratkaisu on yksin Jumalan käsissä. Häneen minä asetan luottamukseni, ja Häneen luottakoot kaikki, jotka toivoen luottavat.»

Ja kun he menivät sisälle kaupunkiin siten kuin heidän isänsä oli määrännyt, se ei voinut heitä vähääkään auttaa Jumalaa vastaan; mutta täyttyi Jaakobin sydämessä asunut toivomus. Totisesti, hänellä oli tieto, koska Me olimme häntä opettanut, mutta useimmat ihmiset eivät sitä käsitä.

Ja kun he saapuivat Joosefin eteen, hän otti (nuorimman) veljensä luokseen ja sanoi: »Minä olen todella sinun veljesi, siksi älä murehdi sitä, mitä he ovat tehneet.»