وَٱضْرِبْلَهُممَّثَلًاأَصْحَـٰبَٱلْقَرْيَةِإِذْجَآءَهَاٱلْمُرْسَلُونَ١٣

Esitä heille vertaus sen kaupungin asukkaista, johon sanansaattajamme saapuivat.

Kun Me lähetimme kaksi heidän luoksensa, torjuivat he pois nämä, ja kun Me vahvistimme heitä kolmannella ja kaikki vakuuttivat: »Me olemme totisesti (Jumalan) julistajia»,

Niin he sanoivat: »Ette ole muuta kuin kuolevaisia, kuten me itsekin, eikä hyvä Jumala ole mitään ilmoitustaan teille uskonut; te vain valehtelette.»

Nämä vastasivat: »Herramme tietää, että varmasti olemme Hänen julistuksensa tuojia teille,

eikä meillä ole muuta mielessämme kuin toimittaa perille selvä viestimme.»

He sanoivat: »Me aavistamme teidän tulostanne koituvan meille pahaa; ellette lakkaa, me kivitämme teidät ja tuotamme teille tuskallisen lopun.»

Nämä selittivät: »Itsestänne teistä kohtalonne johtuu eikä siitä, että me teitä varoitamme. Totisesti olette mieletöntä väkeä.»

Silloin riensi sinne juosten eräs mies ja huusi: »Kansa, ota vaari viestintuojista;

seuratkaa sitä, joka ei pyydä palkkiota teiltä, sillä lähettiläät ovat oikean tien vaeltajia.

Mistä syystä en palvelisi Häntä, joka antoi minulle elämän? Hänen tykönsähän teidätkin jälleen palautetaan.

Omaksuisinko Hänen lisäkseen jumalia, joiden suojelus ei minua vähääkään auttaisi ja jotka eivät kykenisi minua pelastamaan, jos hyvä Jumala minulle lähettäisi koettelemuksen.

Silloinhan olisin ilmeisesti harhassa.

Minä totisesti uskon teidän Herraanne, ja siksi kuulkaa minua!»

Ja sana tuli: »Astu sisään autuuden tarhaan!» Hän sanoi: »Voi, jospa kansani tietäisi,

miksi Herra antoi minulle anteeksi ja liitti minut armoitettujen joukkoon!»