وَءَايَةٌۭلَّهُمْأَنَّاحَمَلْنَاذُرِّيَّتَهُمْفِىٱلْفُلْكِٱلْمَشْحُونِ٤١

Vielä on sekin heille tunnusmerkiksi, että Me annamme laivojen kantaa heidän jälkeläisiään

ja muitakin aluksia olemme heille luonut, joilla he voivat matkustaa,

vaikka Me voisimme, jos tahtoisimme, hukuttaa heidät veteen, eikä heille löytyisi pelastajaa eikä pakotietä,

mutta armostamme Me sallimme heidän elää määräpäivään asti.

Heille sanotaan: »Varokaa sitä, mikä on teillä edessänne, ja varokaa sitä, mikä on takananne, jotta armo tulisi osaksenne.

Ja heidän Herransa viesteistä tuskin yksikään heille saapuu heidän sitä hylkäämättä.

Ja kun heille sanotaan: »Uhratkaa siitä, mitä Jumala on teille suonut!», niin uskottomat sanovat uskovaisille: »Miksi olisi meidän ruokittava niitä, jotka Jumala kuitenkin voisi ravita, jos vain tahtoisi? Te olette ilmeisen harhan vallassa.»

Ja vielä he kysyvät: »Koska oikeastaan tulee tapahtumaan se, millä te meitä uhkaatte, jos totta puhutte?»

Heitä odottaa vain äkillinen ääni, joka heidät yllättää vielä heidän väitellessään keskenänsä.

Eivät he ehdi edes jälkisäädöstänsä tehdä eivätkä perheittensä luo kiiruhtaa.

Ja kun pasuunoihin puhalletaan, niin, katso, he rientävät haudoistaan Herransa luo.

Ja he sanovat: »Voi meitä, kuka on meidät nostanut nukkumasijoiltamme ? Tämänhän Armahtaja meille lupasi, ja Hänen sanansaattajansa ovat julistaneet totuutta.»

Ja vain ääni kajahtaa, ja katso, heidät kaikki tuodaan Meidän eteemme,

eikä sinä päivänä tehdä vähääkään vääryyttä ainoallekaan sielulle; teille punnitaan vain sen mukaan, kuin tekonne ansaitsivat.