إِنَّهُۥفَكَّرَوَقَدَّرَ١٨

Kylläpä hän mietti ja mietti;

voi, miten hän harkitsikaan!

Ja kuinka hän punnitsi mielessään!

Sitten hän katsahti ympärilleen,

sitten rypisti otsaansa ja näytti tuimalta,

sitten hän kääntyi pois ja paisui ylpeydestä

ja sanoi: »Tämä on pelkkää opittua noituutta,

pelkkiä sanoja kuolevaisen suusta.»

Minä syöksen hänet helvetin liekkeihin.

Mutta kuinka saisin sinut käsittämään, mikä tuo palo on?

Se ei jätä jäljelle mitään eikä säästä ketään;

se kärventää kuolevaisen kokonaan,

ja sen yläpuolella on yhdeksäntoista.

Tulen vartijoiksi asetimme vain enkeleitä, ja heidän lukunsa asetimme vain koetukseksi niille, jotka eivät usko, jotta ne, joille on annettu Pyhä kirja, olisivat varmoja, ja ne, jotka uskovat, kasvaisivat uskossa; jotta Pyhän kirjan saaneet sekä uskovaiset eivät epäilisi, ja taasen ne, joiden sydämissä on sairaus ja epäusko, sanoisivat: »Mitä tarkoittaa Jumala tällä vertauksella?» Näin johtaa Jumala harhaan kenet haluaa ja ohjaa ketä mielii, eikä Herrasi sotajoukkoja tunne kukaan muu kuin Hän itse, tämä on vain muistutus kuolevaisille.

Ei milloinkaan!

Vakuutan kuun ja valkenevan yön nimessä

sekä aamun nimessä, kun sen valkeus sarastaa:

tämä on totisesti ankarampia asioista,

varoitus ihmiselle,

jokaiselle teistä, joka tahtoo päästä eteenpäin tai jäädä jälkeen:

jokainen sielu on vastuussa teoistaan,

paitsi ne, jotka ovat (Jumalan) oikealla puolella.

Ollessaan paratiisissa nämä kyselevät toisiltaan

syntisten kohtaloa:

»Mikä on saattanut teidät tulen ruoaksi?»

Ja nämä vastaavat: »Me emme kuuluneet niihin, jotka rukoilivat,

emmekä niihin, jotka ruokkivat köyhiä,

vaan haastoimme joutavia niiden kanssa, jotka turhia puhuivat;

me pidimme puhetta tuomiopäivästä valheena,

kunnes kuolema yllätti meidät.»