فَمَاتَنفَعُهُمْشَفَـٰعَةُٱلشَّـٰفِعِينَ٤٨

Niinpä ei heitä enää hyödytä puolustajain apu.

Mutta miksi he kääntyvät pois muistuttajasta

kuin säikkyneet aasit,

jotka pakenevat kuullessaan leijonan karjunnan?

Jokainen heistä odottaa erikoiskutsua.

Mutta eiväthän he pelkää tulevaa elämää.

Ei! Tämä on totisesti varoitus,

ja kukin halukas voi painaa sen mieleensä.

Mutta he eivät tahdo pitää sitä mielessään, ellei se ole Jumalan tahto. Hän ansaitsee kunnioituksen, ja Hänen on anteeksiantamus.

Kutsun todistajaksi ylösnousemuksen päivän,

kutsun todistajaksi omantunnon soimaavan äänen!

»Luuleeko ihminen, että Me emme kerran voi koota hänen luitaan?

Kyllä, Me kykenemme uusimaan täydellisesti hänen sormensakin.»

Ihminen tuudittaa itsensä epäuskoon tulevan elämän suhteen.

Hän kysyy: »Milloin ylösnousemuksen päivä koittaa?»

Mutta kun se päivä sumentaa hänen näkönsä

ja kuu pimenee,

kun aurinko ja kuu yhdessä sammuvat,

sinä päivänä ihminen on sanova: »Missä on paikka, mihin voisin paeta?»

Ei! Ei ole pakopaikkaa.

Sinä päivänä on ainoa turvapaikka Jumalan luona.

Sinä päivänä julistetaan ihmiselle, mitä hän on tehnyt ja mitä laiminlyönyt.

Ihminen joutuu todistuskappaleeksi omaa itseään vastaan,

vaikkapa hän miten latelisi puolustelujaan.

Älä liikuta kieltäsi tyrkyttääksesi heille sitä (Koraania) ennen aikojaan.

Totisesti Me huolehdimme sen kokoonpanosta ja julkilukemisesta.

Seuraa siis sitä järjestystä, missä Me sen saatamme julki,

Sillä Meistähän sen tulkintakin on lähtevä.