كَلَّابَلْتُحِبُّونَٱلْعَاجِلَةَ٢٠

Ei, te ihmiset rakastatte nykyistä elämäänne

ja lyötte laimin tulevan elämän.

Sinä päivänä säteilevät muutamien kasvot

katsoen kohti Herraa,

ja sinä päivänä synkkenevät toisten ilmeet,

kun he tietävät, että jotakin tuhoisaa heille tapahtuu.

Ei, kun sydän nousee kurkkuun

ja kysytään: »Kuka taikuri nyt pystyy (kaiken torjumaan)?»

Ja ihminen uskoo, että hänen lähtönsä hetki on tullut

ja toinen isku tyrmää hänet toisensa jälkeen,

sinä päivänä käy hänen tiensä kohti Herraa.

Sillä hän ei uskonut eikä rukoillut,

vaan sanoi totuutta valheeksi ja käänsi sille selkänsä,

käyden sitten korskeana omiensa luo.

Voi sinua, voi!

Ja vielä! Voi sinua, voi!

Luuleeko ihminen, että hänen sallitaan kuljeksia ilman määränpäätä?

Eikö hän (aikanaan) ollut pieni siemenestä kylvetty itu?

Sitten tuli hänestä hyytynyttä verta; Jumalahan loi hänet ja teki hänet täydelliseksi

sekä muodosti kaksi sukupuolta, miehen ja naisen.

Eikö Hän kykene herättämään henkiin kuolleita?

Eikö ole kulunut pitkä aika, ennenkuin ihmisestä tuli jotakin mainitsemisen arvoista?

Me olemme totisesti luonut ihmisen siemenestä yhdistäen sen toiseen. Me aiomme kasvattaa häntä, ja niin olemme antanut hänelle kuulon ja näön.

Totisesti olemme ohjannut hänet polulle, olkoonpa hän kiitollinen tai kiittämätön.

Totisesti olemme valmistanut uskottomille kahleet ja ketjut sekä helvetin tulen.

Totisesti saavat hurskaat juoda maljasta, johon on kätketty heidän (sisäinen) vapautuksensa,