وَٱلشَّمْسِوَضُحَىٰهَا١

Kautta auringon ja sen kirkkauden,

kautta valonsa lainaavan kuun,

kautta päivän, joka paljastaa kaiken näkyväisen,

kautta yön, joka sen verhoonsa peittää,

kautta taivaan ja Hänen, joka sen rakensi,

kautta maan ja Hänen, joka sen laajaksi levitti,

kautta sielun ja Hänen, joka teki sen täydelliseksi

ja ilmaisi sille, mikä turmio on totuuden hylkäämisestä ja mikä menestys pahan karttamisesta!

Totisesti autuas on se, joka säilyttää sielunsa puhtaana,

ja totisesti on tuhon oma se, joka sen turmelee!

Tamuud teki syntiä ja väitti totuutta valheeksi.

Kun kurjimmat heidän joukostaan ryhtyivät riettauksiinsa,

silloin Jumalan sananjulistaja puhui heille Jumalan naaraskameelista ja sen juottamisesta,

mutta he kohtelivat häntä kuin valehtelijaa ja katkoivat kameelilta jäsenet, ja heidän Herransa kukisti heidät heidän syntiensä tähden ja tuhosi heidät maan tasalle,

eikä Hän pelännyt seurauksia.

Kautta verhoonsa vetäytyvän yön,

kautta kirkastuvan päivän,

kautta ihmisen luomisen mieheksi ja naiseksi:

totisesti ovat pyrkimyksemme erisuuntaisia.

Joka on antelias ja karttaa pahaa

sekä rakastaa hyvää,

häntä autamme vähitellen saavuttamaan onnellisen päämäärän,

mutta toisin on sen, joka on kitsas, itseänsä täynnä,

eikä hyveestä välitä,

hänen annamme vähitellen joutua pahan valtaan,

eikä hänen rikkautensa hyödytä häntä vähääkään, kun hänet tuhotaan.

Totisesti on Meistä lähtöisin ohjaus oikealle tielle,

Meidän on varmasti sekä tulevaisuus että menneisyys,

sentähden olen varoittanut teitä leimuavasta tulesta,