إِذَاٱلسَّمَآءُٱنشَقَّتْ١

Kun taivas ratkeaa

kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,

kun maan ääret tasoittuvat

ja se suistaa ulos sisuksensa ja tyhjentyy,

kuullessaan Herransa äänen ja totellen sitä,

silloin, oi ihminen, on sinun ponnisteltava Herraasi kohti, ja se on kova ponnistelu, kunnes kohtaat Hänet.

Kenelle kirja annetaan oikeaan käteen,

hänen tilintekonsa on oleva helppo,

ja hän palaa omiensa luo iloiten;

mutta toisin on sen, jolle kirja annetaan takaapäin,

hän pyytää itselleen kuolemaa,

mutta hän on astuva helvetin tuleen.

Hän eli kyllä iloisena omiensa keskuudessa,

hän totisesti uskoi, ettei koskaan enää palaisi (haudasta).

Mutta hän olikin alati Herransa näköpiirissä.

Vannon iltaruskon nimessä,

yön nimessä ja sen, mitä yössä liikkuu,

ja kuun nimessä, kun se täydeksi kasvaa:

»Teidän on totisesti siirryttävä olotilasta toiseen.»

Mutta miksi he eivät usko?

Eivätkä kumarra, kun Koraania luetaan heille.

Niin, epäuskoiset pitävät totuutta valheena,

mutta Jumala tuntee parhaiten heidän sydäntensä kätköt.

Julista siis heille sanomaa tuskallisesta kurituksesta!

Mutta ei niille, jotka uskovat ja tekevät hyviä töitä; heitä odottaa ehtymätön palkka.